Firenze

Heräsimme tällä kertaa kellon soittoon 7.30, jotta pääsimme aikaisin liikkeelle ja kohti Firenzeä. Varsin kalsa päivä tänäänkin, noin 15 astetta ja tuulta. Tuntui, etteivät mitkään vaatekerrat riittäneet, kun ilma tuntui niin viileältä tähän aikaan aamusta.

Vuokraemäntämme ja matkaoppaiden kehotuksesta vaihdoimme auton junaan. Huristelimme tuttua tietä Pontederan kaupunkiin, josta hyppäsimme Firenzeen vievään junaan. Täysin mutkitta ei tuo hyppääminen sujunut, sillä ensimmäinen juna meni nenämme edestä, kun luulimme sen olevan matkalla Pisaan, joten odottelimme runsaan puoli tuntia seuraavaa junaa.

Vajaan tunnin kestänyt junamatka taittui mukavasti, joskin olimme molemmat melko väsyneitä. Firenzen Santa Maria Novellan asemalla alkoikin kuhina ja viimeistään tässä vaiheessa havahduimme hereille. Ensimmäisenä suunnitelmissa oli suunnata torialueelle nahkatuotteita ihastelemaan, ehkä jopa hankkimaan, mutta sitä ennen nälkä piti tyynnyttää tällä kertaa amerikkalaistaustaisessa hampurilaisketjussa.

Parin korttelin päästä alkoikin San Lorenzon marketalue, joka on tunnettu paikallisista, laadukkaista nahkatuotteistaan. Vöitä, laukkuja, kenkiä, nahkatakkeja ja turistikrääsää oli esillä korttelitolkulla.

Rupesimmekin melko pian hamuamaan nahkatakkeja itsellemme sekä rouvalle laukkuja. Ensimmäisessä liikkeessä sovittelimme yhden jos toisenlaisia takkeja eri kuoseilla ja väreillä, mutta kauppoihin emme vielä päässeet. Hieman vielä kierreltyämme alkoi laatu erottautua kaikella tarjolla olevasta, ja pääsimme kaupantekoon. Herra löysi itselleen lehmän-nahkatakin ja rouva kaksi toivottua nahkalaukkua.

Katutorin elämä oli jo nähty, joten matka jatkui Firenzen kuuluisille nähtävyyksille.

Kirkkoja, museoita ja aukeita olisi ollut vaikka useamman päivän kiertelyä varten, mutta suuntasimme Ponte Vecchiolle.

Vanha silta jonka päällä on rakennuksia, joita on käytetty 1300-luvulta asti teurastamona, markkina-alueena ja nyt ne ovat koruliikkeiden valtaamat.

Duomo, eli tuomiokirkko oli tässä kaupungissa pirun iso ja korkea. Kupolin korkeus lienee yli sata metriä. Tähän kirkkoon pääsi ilmaiseksi sisään, joten pitihän siellä pistäytyä.Santa Maria del Fiore on viidenneksi suurin kirkko Euroopassa ja isohan tuo herran huone oli. Kupolin maalaus oli valtava.

Tämän vain pienen pintaraapaisun Firenzen kaupungista saimme kuudessa tunnissa, joten uudestaan tähän viehättävään kaupunkiin on kyllä päästävä. Kuppi cappuccinoa pitkän tallustelun jälkeen ja sen jälkeen kohti juna-asemaa, josta oma junamme löytyikin helposti ystävällisellä opastuksella.

Illaksi olimme pyytäneet Jilliä varaamaan meille pöydän Lajaticosta Bellavistan viinitilalta. Aurinko oli juuri laskemassa ja näitä maisemia olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään.

Oletimme että olisimme tällä kertaa päässeet hieman tutustumaan viinitilaan ja maistelemaan tilan viinejä, mutta huono tuuri tämän suhteen jatkui. Viinin maisteluja järjestettiin vain kerran viikossa ja siihen olisi pitänyt varata aika. Tyydyimme siis pelkkään illalliseen heidän ravintolassaan. Ruoka oli taas kerran erittäin maittavaa ja aivan liian täyttävää.

Porstuassa nautittiin vielä Limoncelloa.

Täysin masuin palasimme talollemme ja meillä kuski oli selvin päin, toisin kuin paikallisilla on tapana. Ravintolassamme ollut isompi seurue oli kukin saapunut paikalle omilla autoillaan ja silti kaikille näytti maistuvan tilan viinit oikein runsain määrin.

Illalla nukkumaan mennessä päätimme, että seuraavanä päivänä emme liikkuisi kotikylästä mihinkään.