Kotia kohti..

Tiistai-aamuna heräiltiin masut edelleen turvoksissa eilisillan herkullisista ruoista Pihvikeisarissa.
Reippailimme illalla ravintolalta takaisin hotellille kävellen (3,7km) ja toivoimme, että olisimme nähneet edes pilkahduksen revontulista, mutta eipä niitä näkynyt koko reissun aikana laisinkaan :(. Harmitti tosi paljon, etenkin Artsia.


Eilisellä hiihtolenkillä näimme kelkkailijaporukan, joka oli pysähtynyt, koska yksi oli pudonnut kelkan kyydistä. Tänään uutisista kuulimme että tuo kyydistä pudonnut oli menehtynyt.

Koska hotellihuoneemme luovutusta ei saatu pidennettyä iltapäivään, niin päätimme lähteä jo aiemmalla lennolla takaisin kotio. Mäkeen olisi tehnyt vielä mieli, mutta jalat olivat vielä niin kipeinä vuokramonoista, ettei niillä pystynyt vielä laskemaan.

Kotimatkamme kävi hieman helpommin kuin Ylläkselle tulo. Bussilla 42km Kittilän lentoasemalle ja sieltä Helsinki-Vantaalle puolitoistatuntia.

Yhteenvetona matkasta voisi sanoa, että todella onnistunut reissu oli. Matkat taittuivat niin mukavasti, että autolla ei tekisi mieli enää Lappiin lähteä.

Edestakaiset lennot maksavat noin 140€ ja sillä rahalla säästää myös muutaman päivän lomailuun. Toisaalta koska autoa ei olisi, niin pitäisi majoittua hotellissa, koska ihan rinteiden vieressä ei montaa mökkiä ollut. Meidän mielestä mökki kyllä voittaa hotellin...tai ainakin tämän hotellin jossa me olimme ja se lienee alueen parhaita.

Syitä pieneen tyytymättömyyteen olivat: respan alue oli jatkuvasti tukossa, kylpylä osaston saunat olivat vain noin 8 hengelle ja kylpylän suihkuista tuli vain kuumaa tai todella lämmintä vettä, eikä sitä voinut säätää. Käytäviltä kuului kaikki äänet huoneisiin ja siis varmaan myös toisinpäin. Siivoajat eivät siivonneet vaan vain petasivat sängyt vaihtamatta lakanoita.

Henkilökunta oli ystävällistä aina kun kerkesivät palvelemaan. Tilat olivat siistit ja hotellin sijainti oli loistava. Ja kaiken kaikkiaan Ylläs kohteena on mahtava; pitkät, hyvät ja monipuoliset rinteet, gondolihissi, tähän aikaan vuodesta hyvät kelit ja kohtuullisesti porukkaa (jopa vähän). Yöelämän osalta vilkastuu taas tästä viikosta alkaen aina vappuun saakka, mutta meitä se ei haitannut. Yksi kunnon after ski riitti hyvin näille vanhuksille ;)

Lappiin suuntaamme vielä uudestaan, mutta ehkä ensi kerralla patikoimaan kesällä.
Blogin on taas aika hiljentyä, joskin seuraava reissu on jo suunnitteilla. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, päivittelemme seuraavan kerran blogia Toscanan auringon alta toukokuussa.

Murtsikkaladulle!

Maanantaiaamuun herättiin niin sankan sumuverhon peittelemänä, ettei viereistä Taigan rakennustakaan näkynyt. Aamiaisen jälkeen köllöteltiin sängyssä ja keräiltiin voimia murtsikkalenkkiä varten.

Pyryn suosituksesta suuntasimme Aurinkotuvan lenkille, joka on kokonaispituudeltaan noin 10km lenkki. Ladulle päästyämme totesimme ettei suksissa ollut lainkaan pitoa.
Artsi olisi kääntynyt takaisin jo 1km kohdalla, mutta Sadulla oli draivi päällä lipsumisesta huolimatta, joten jatkoimme matkaa.

6 km matka Aurinkotuvalle oli jatkuvaa ylä- ja alamäkeä, joten voimat alkoi pikkuhiljaa loppumaan yläkropasta koska eteenpäin mentiin sauvoilla työntäen. Tuvalla kuitenkin uurastus palkittiin ja pysähdyimme nauttimaan kahvia ja mustikkapiirakkaa.

Taivas alkoi pikkuhiljaa kirkastumaan ja pilvet väistyivät kun olimme päässeet kierroksen loppuun asti Ylläksen rinteiden juureen. Loppumatka oli jo tasaisempaa maastoa.

Pidon puuttuminen uuvutti meidät niin, että viimeisestä 500 metrin noususta mentiin sukset kainalossa loput 300m. Rinteiden alla syötiin eväsleivät, jollaiset joka aamu ollaan otettu hotellin aamiaiselta mukaan. (kitupiikit ;)

Ravintoloiden ja kahviloiden hinnastoissa on selkeä "lapinlisä", joten säästyypä siinä muutama euro ja onhan eväitä mukava syödä ulkona kun kelitkin on näin mainiot. Nyt hotellin kylpylän saunaan istuskelemaan ja hetkeksi lepäilemään.

Illalla suunnaksi Ylläksen Pihvikeisari, jota on monelta suunnalta kehuttu alueen parhaaksi ravintolaksi.

Toinen laskupäivä auringonpaisteessa

Lauantai-ilta päättyi Bar Kaapissa.
Muutama tosimiesten ja -naisten rinnejuoma "Pastis" tuli juotua, joten sunnuntaiaamun herätys ei sujunut kovin nopesti.
Aurinko kuitenkin paisteli niin houkuttelevasti, että rinteeseen oli lähdettävä.

Näkymät huoneemme parvekkeelta oli upeat.

Tuuli oli huipulla melkoinen, joten aurinkoa oli paistateltava Varkaankurussa.

Jalat oli vielä eilisestä kipeänä joten ihan iltaan asti ei jaksettu laskea.
After skikin päätettiin pitää tänään lyhyenä.

Hotellin kylpylän sauna paransi kipeitä jalkoja.
Huomenna ei mäkeen lähdetä vaan ehkä suuntamme laduille.

Pyryinen lauantai

Lauantaiaamun herätys oli liian aikaisin, vaikka kello soikin vasta kahdeksan pintaan.
Käytävän meiniki kuului selvästi huoneeseen asti läpi yön, joten tule herättyä monta kertaa kaikenlaiseen örvellykseen. Antaisivat vanhusten nukkua!

Aamiaisen jälkeen menimme pakolliseen Holiday Clubin esittelytilaisuuteen, joka kuuluin lomapakettiimme. Pari tuntia vierähti Harrin esittelyn parissa, mutta kauppoihin ei päästy nyt ainakaan tällä kertaa.

Ulkona vallitsi melkoinen lumisade ja sumu, jota jo esittelyn aikana seurattiin, mutta säästä riippumatta oli päästävä mäkeen.

Maisemat olivat sankan sumun peitossa ja lunta tuprutti niin, että rinteet menivät muutaman tunnin kuluttua melko huonoon kuntoon. Laskemista se ei toki haitannut, vaan  rinteitä tultiin alas sellaisella innolla, että nälkä ja janokin ehti yllättää. Voi noita ihanan pitkiä rinteitä...

Kammissa nautimme kahvit ja aamupalalta otetut omat eväsleivät. Henkilökunta ei ollut  kovin tyytyväinen kun pupersimme omia eväitä, joten seuraavan kerran omat eväät syödään nuotion ääressä joita on monia hissien läheisyydessä.

Kun jalat alkoivat huutamaan lepoa, niin treffasimme Sadaun ex-työkaverin, Pyryn, rinnebaarissa.
Pyryn synttärin kunniaksi after skii venyi luvattoman pitkäksi.

Sää alkoi iltaa kohden kirkastua ja uskaltauduimme vielä muutamam jälkeen rinteeseen ihan vaan kuvien ottamisenkin vuoksi.

Ja tästä ilta jatkuu dinnerin merkeissä, ehkä kylille...Rouvan tuntien KYLLÄ.

Ylläksen lumilla 2012

Aikanen herätys aamulla 04.30 ja kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa.
Matka kohti Yllästä ja Ylläs Saaga -hotellia alkoi.

Lentomme Rovaniemelle lähti puoli kasin aikaan (Kittilän lennot olivat täynnä) ja matka taittui Finnairin A319 koneella mukavasti.
Urpilaisen Jutta sattui osumaan samalle lennolle kanssamme ja rouva ministeriä pokkuroitiinkin Rovaniemen lentoasemalla niin kuin vanhoissa suomalaisissa elokuvissa konsanaan.

Matka Rovaniemeltä jatkui Matkahuollon bussilla, jossa olimme ainoita matkustajia.
Pellossa Onnin grillillä oli bussin vaihto, ja 45 minuutin odottelun aikana ehdimme nauttia erittäin maittavan lounaan Lapin Savi -putiikin ohessa olevassa kahvilassa.
Siirryimme Onnin grillille lounaan jälkeen odottelemaa bussia joka veisi meidät Ylläs Saaga Hotellille asti. Aurinko paisteli mukavasti lämmittäen ja asteitakin oli plus muutama.

Eteemme ilmaantui bussikuski jalan kysymään, että ollaanko kyytiä odottamassa ja me siihen että toki juu...Kuski siihen että "jaa mahtaako nuo teidän matkatavarat mahtua kyytiin".
Tämä meidän bussikyyti Pellosta Ylläkselle olikin minibussi vuosimallia -80 jotain.

Suksista ja matkalaukuista saatiin laitettua puolet onnettoman pieneen tavaratilaan ja puolet sisälle penkeille. Meillekin jäi vielä istumapaikat.
Minibussin verhoilu ja penkit oli tyyliä "pehmeämpi = parempi" ja selkään alkoikin sattua heti noin 2 kilometrin jälkeen...
Takapenkeille oli ilmeisesti Kemistä asti ahtautunut Saksalaisryhmä joka vaikutti jo kovin väsyneeltä kun heillä oli matkaa takana reilu 3 tuntia.

Matkahuollon bussi pysähteli matkahuollon pisteissä, joissa oli vietäviä tai tuotavia paketteja, joka sai matkan tuntumaan ikuisuudelta, vaikka matkaa oli vain n 150 km.
Kolarin ja Ylläksen välissä pysähdyimme koululle, jossa oli odottamassa tusinan verran 2-4 luokkalaisia taaperoita suksien kanssa. Bussisamme oli vain 6 paikka vapaana, mutta hienosti kaikki muksut kyytiin pääsivät, toiset saksalaisten viereen ja ujommat kolmestaan yhden hengen penkkiin kauas turisteista.

Näitä pieniä höpöttäjiä sitten pudoteltiin pitkin matkaa, toisia kotiovelle ja toisia postilaatikoille. Matka venähti "hieman" tämän koulukyydin vuoksi, mutta mikäs siinä kun täällä ei poloisilla ole jalkakäytäviä, jotta voisi itse edes yrittää kulkea koulumatkaa.

Hotellin aulassa kolmen vartin odottelun jälkeen pääsimme huoneeseen ja siltä seisomalta suoraan päikkäreille.
Kylpyläosasto katsastettiin herättyämme ( ei tehnyt vaikutusta) ja hotellimme ympäristön palvelut todettiin tomiviksi ja erittäin kalliiksi. Pienen illallisen jälkeen huoneeseen lepäilemään ja innolla odottamaan aamun Holiday-clubin esittelyä, joka siis kuuluu matkapakettiimme. Ehkä kuitenkin rinteitä odottelemme enemmän kuin mitään höpinöitä.