The Grand Canyon

Aamulla yhdeksän aikaan reippaat travellerit istuskelivat hotellin edessä odottelemassa kyytiä, joka veisi helikopterille ja Grand Canyonille. Mr. Anthony kaarsi limusiinillaan hotellin eteen huudellen nimeämme. ”Are you ready for your awsome helicopter tour?”

Kyydissä oli kaikkiaan 6 englantilaista tyttöä, marakatti ja minä, ja tällä kokoonpanolla matka jatkui lentokentälle.

Grand Canyon toursin aulassa punnitusta, turvavideon katselua ja ryhmiin jakautumista.

Pilottimme saapui noutamaan sekalaisen porukkamme ja lähdimme kopterillemme.

Turvavyöt kiinni, headsetit päähän ja pelastusliivit vyötärölle. Kuulokkeista alkoi soida Top Gunin alkumusiikki kun kopterimme lähti lentoon muiden koptereiden perään. Kaarsimme Stripin ylitse ja otimme suunnaksi Hooverin padon.

Masun pohjasta otti kun kopteri seikkaili tuulen puuskissa ja kun kaarsimme jyrkkiä mutkia.

Muutoin matka oli erittäin mukavaa ja turvallisen tuntuista.

Lake Mead, Hooverin pato, Thelma & Luisen kuvauspaikat ja sen jälkeen alkoi Grand Canyon. Näkymät olivat todella hienot. Muuta ei kai oikein voi sanoa. Itse se on koettava.

Laskeuduimme melkein kanjonin pohjalle Hualapai-intiaanien reservaatin alueelle Wagnerin Ride of the Valkyries:n soidessa. Puolen tunnin tauon aikana räpsimme kuvia, joimme samppanjaa ja pikku purtavia. Sitten pilotti jo komensikin meidät takaisin kopterin kyytiin ja sitten olimmekin jo matkalla takaisin Las Vegasiin. Matkaa tuli yhteensä 160 mailia.

Anthony kuljetti travellerit takaisin hotellille huudellen ” awesome, awesome!”

Molemmat pikkasen kipeinä, verottaa vähän jaksamista, mutta sirkuksen on jatkettava showtaan. Terkkuja!

Vegas Day 1

Yleisön pyynnöstä ensimmäinen kokonainen päivä Vegasissa esitetään kuvien muodossa ;-)

Grand pool on todella nimensä mukainen. Isoja altaita löytyy useampi ja näiden lisäksi on pitkä joki joka virtaa hiljalleen ympyrää. Ihmiset killuivat virran vietävänä siemaillen juomia ja nauttien auringonpaisteesta.

Marakatti ja tirehtöörikin heitti muutaman kierroksen virrassa. Saimme Seattlelaisilta naapureilta lainata rengasta jonka päällä kierros oli entistäkin mukavampi.

Arskalla alkoi silmää painaa jo iltapäivästä ja luulimme että jetlaagi vaivaa vieläkin. Illalla selvisi kurkkukivun myötä, että ilmastointien aiheuttamat lämpötilan muutokset oli iskenyt Arskan kipeäksi.

Huoneemme

MGM Grand Pool (bongaa rva)

Matkalukemista tarjolla..

Planet Hollywood Miracle Mile shops

Illalla kohti Starosphere toweria

The Strip

Hurjimmille oli muutama laite katolla. Voitte vaan arvata kävimmekö me laitteissa?!

Nyt suuntaamme kohti Grand Canyonia. Luvassa 3-4 tunnin excursio kopterin kyydissä. Jännää!

The JetBlue experience

Jo tässä vaiheessa matkaamme olemme useampaan kertaan hämmästelleet Amerikkalaisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta. Kentällä, koneessa, metrossa, terminaaleissa olemme saaneet huippupalvelua ja aina joku ”frendi” on meitä ohjannut ja opastanut – kysymättä. Siinäpä vasta olisi suomalaisella palvelukulttuurilla opettelemista. 
 

Sunnuntaina aamulla Airport shuttle vei meidät suoraan terminaalille, koska kyydissä olleen rouvan lento lähti piakkoin. Jetbluen tiskille siis odottelemaan koneeseen pääsyä. Tällekin lennolle pääsimme hienosti kyytiin, emmekä joutuneet maksamaan lisämaksuja laukuista, kuten eräs rouva meitä etukäteen varoitteli.

Jetbluen henkilökunta oli alusta asti todella palvelualtista, saati sen jälkeen kun he saivat tietää hran työskentelevän Finnairilla alkoi drinkkien tarjoilu. Nice. Kuuden tunnin lennolla vieressämme istui kovaääninen huumoriveikko Mike?, jonka jutut pitivät lentoemot, lähipenkeissä istuneet ja meidät hereillä ja hymyissä suin koko matkan.

Kysyimme mahdollista matkajuttua varten lentoemojen nimet, jotka Eunice ja Kim antoivat meille suurella ylpeydellä. Kun kerroimme, että rva kirjoittaa juttuja, niin siitähän riemu repesi. Seisoin koneen takaosassa daamien ihmeteltävänä, mm. ripset saivat ihailua osakseen, piti sulkea ja avata silmät monta kertaa ;-) He he oliat, että wau!

Ja neuvoja Vegasiin sateli, joka paikassa pressi- ja id-kortit esiin alennuksia yms. varten. Ja älkää tehkö sitä ja tätä, ostokset kannattaa tehdä vasta Losissa jne.  Vielä goodie bagiin viinit ja sipsit ja takaisin istumaan laskeutumista varten.

Saavuimme Vegasiin varsin väsyneinä. Meitä vastassa oli reilun 40-asteen helle, pelikoneet ja suuret mainoskyltit. Koomassa ensimmäinen päivä ja nyt kellon näyttäessä 8 aamulla suuuntaamme piakkoin MGM:n Grand Poolille viettämään päivää. Lukemien ollessa keskipäivällä reilussa 40 asteessa, voi lähinnä olla ilmastoiduissa sisätiloissa tai altaalla vilvottelemassa. Kävelyexcursiot kaupungilla voi huoletta jättää iltaan / yöhön.

Vegasista enemmän kunhan tirehtööri & apinansa virkoavat aikaerojen aiheuttamasta koomasta. Satu riipaisi marakatin roolin itselleen heti aamusta =)

Lento & pikavisiitti New Yorkissa

Finnairin lento New Yorkiin lähti ajallaan ja saimme jopa valita paikkamme koneesta! Ikäväksemme huomasimme istumaan päästyämme, että paikkavalintamme osui pirusti pieleen.

Olo oli kuin olisimme lastentarhassa. Olemme piiritettynä vaippaikäisillä muksuilla.
Vieressämme saimme seurata venäläistä sirkusta kun pariskunnalla oli kädet täynnä heidän vuoden ikäisistä kaksosistaan.
Lukuun ottamatta Arton takan istunutta penkinpotkijatyttöä ja tarkkaakin tarkempia lenotemoja matka sujui kohtuumukavasti kolmen elokuvan parissa. Päivälento niin ei tullut nukuttuakaan.

Kone rullaili klo 16pintaan paikallista aikaa JFK:lle, jossa meitä odotti typötyhjä immigration-tila. Maahan päästyämme alkoi armoton lentokenttähotellin metsästys. Best Western pyysi 179 smoking roomista, Holiday Inn naapurissa 199 ja Days Inn 179 soking roomista. Muutaman mutkan kautta päädyimme Days Innin kellarihuoneeseen, johon juuri ja juuri mahtui kantamuksemme ja me.

Säästä sen verran, että trooppinen +25 odotti meitä NYCssä, ilman kosteus yllätti kokoneemmankin travellerin ;)

Kellon tikittäessä kuutta vaihdoimme "city-vaatteet" ylle ja syöksyimme Airtrainilla kohti Jamaica Centeriä & Manhattania. Tässä vaiheessa iltaa oli havaittavissa uupumusta ja väsymystä, sillä kellohan oli Suomen aikaa jo 01.00.

Alun perin suunnittelemamme uusintavisiitti Lombardi´s pizzeriaan vaihtui metromatkan kestäessä ja kestäessä Lexington Avenuen pysäkkiin. Ylös, ulos ja ihmettelemään. Taas oli niskat vääränä tirehtöörillä ja apinalla, kun piti taivaisiin kurkotella.

22 East 54 Streetiltä löytyi Papillon Bistro & Bar, joka täytty loistavasti tarpeemme. Chicken sandwitchit viinin ja oluen kera. Papillon-leffaa näytettiin ravintolan seinälle heijastettuna. "Loistava  paikka" sanoo marakatti.

Top-matkavinkki NYCiin on ehdottomasti metro ja niiden sisälleen kätkemä maailma. Ihmisten ja kulttuurien kirjo on valtava - etenkin lauantai-iltana. Toisinaan kanssamatkustajat herättivät suomalaiset epäluulomme, mutta matkat taittuivat mallikkaasti. Tosin kotimatkalla oli enemmänkin tekemistä sen suhteen, että rouva pysyy hereillä.

Hiivimme kellarihuoneeseemme 22 jälkeen ja ei muuta kuin unta palloon. Herätys klo 4.15 ja suunnaksi Las Vegas.

Terkkuja!

Journey begins...

Rankka alkuvuosi piti sisällään kummankin työpaikalla käydyt YT-neuvottelut lomautuksineen ja irtisanomisineen. Työpaikat saimme vielä pitää, joten päätimme että on pakko päästä irti arjesta joten ulkomaille oli päästävä.

Alkusuunnitelmat budjettimatkasta Kiinaan vaihtuivat loppukeväällä, jo pitkään haaveiltuun matkaan USA:n länsirannikolle. Reilun viikon matka paisui lopulta 2 viikon reissuksi monien muuttuvien tekijöiden jälkeen.

1 yö New Yorkissa, 4 yötä Las Vegasissa ja 7yötä Los Angelesissa on nyt suunniteltu reissu, mutta kuka tietää päästäänkö kotiin ihan suunnitellusti.

Tirehtöörin ja apinan roolit tälle päivälle alkoivat hahmottua jo Helsinki-Vantaan lentoasemalla, kun Arskasta alkoi paistaa apinan elkeet.