Päivä Roomassa

Aamuruuhkan äänet herättivät kahdeksan aikaan ja kohta ovelta koputettiin kun Giulia tarjoili aamiaisen huoneeseemme. Repuun pakattiin viltti, jonka päällä pötköttelisimme Palatinon kukkulalla, kunhan ensin kiertelisimme Rooman nähtävyyksiä ja hieman vaatekauppoja.

Taloltamme ei ollut kuin 300 metriä lähimmälle Ottavianon metroasemalle. Metrot olivat jo pullollaan turisteja. En ole missään muussa kaupungissa nähnyt näin paljoa turisteja kuin Roomassa oli. Välillä se alkoi jopa ahdistamaan. Spagnan asemalla jäimme pois kyydistä ja suuntasimme ensimmäiseksi Espanjalaisille portaille, jossa istuskelimme tovin ja nautimme toisen aamiaisen.

Matka jatkui Via Del Corsoa pitkin, jossa vierähti muutama tovi vaatekaupoissa. Olihan fiksua tehdä vaatehankinnat heti päivän alussa, jotta kasseja sai kantaa koko päivän pitkin Rooman katuja =)

Ensimmäiset tuliaiset löydettiin todella hienosta tupakkikaupasta, jonka yläkerrassa oli pieni tupakkatarvikkeiden näyttely.

Rooman katukuvasta on hirmu vaikea saada hyviä kuvia, koska joka paikka on täynnä parkkeerattuja autoja ja mopoja. Jalankulkijoille on jätetty paikoin todella vähän tilaa kävellä. Jos jonkun kaupungin niin tämän keskusta pitäisi olla autoton.

Matka jatkui pieniä kujia ja isoja aukioita pitkin Pantheonille, joka oli vaikuttavan näköinen temppeli, joka on rakennettu melkein 1900 vuotta sitten.

Piazza Navonna oli täynnä taidemaalareita ja tämänkin aukion keskellä oli hieno suihkulahde.

Matka jatkui Tevere-joen rannan kautta Piazza Della Consolazionelle, jossa lepäsimme terassilla nauttien Spriziä ja Proseccoa pienten purtavien kera. 

Jalalat alkoivat olemaan jo melko väsyneet, joten suuntasimme Palatino kukkulaa kohti. Foro Romanon ja Palatinon aidatun aluen kiertäminen vei meistä viimeisetkin voimat. Sisään alueelle ei päässyt kuin yhdestä portista ja portilla oli pitkä jono joka ei liikkunut mihinkään. Koska alueelle maksoi 15€, niin päätimme levittää vilttimme tien toiselle puolelle Colosseumin kupeeseen. Kahvilasta ostetut eväät maistuivat hienoissa maisemissa. Foro Romanon ja Palatinon alueen tutkiminen jäi seuraavaa Rooman matkaa varten.

Colosseumin vierestä hyppäsimme metroon ja kohti kämppää.

Huoneessamme oli WiFi, joka helpotti elämää ja blogin päivitystä. Nettiradioista kuulimme myös Suomen lätkämatsia. Googlasimme lähistöltämme lihakaupan, josta kävimme ostamassa kotiin kinkkua, salamia ja juustoja. Kun ovesta astui sisään, niin näky oli taivaallinen.

Muutaman korttelin päässä kämpiltä oli Rooman kuuluisin Jazz klubi Alexande Platz, johon menimme illallistamaan reissun viimeistä kertaa. Suussa sulavien alkupalojen ja pastojen jälkeen lavalle asteli Enrico Ghelardi Boptet saxofonin ja clarinetin kanssa. Enricon bändi soitti menevää musiikkia, joka kruunasi viimeisen päivämme ja koko Italian reissun.

Paluu Roomaan

Aamulla aikainen herätys ja viimeiset vilkaisut Toscanan maisemiin kun aurinko nousi kukkulan takaa. Jill tuli vielä toivottamaan hyvää matkaa ja pyysi ottamaan yhteyttä jos tulemme uudelleen.

http://www.tuscany-orciatico.it.gg/

Navigaattoriin laitoimme suunnaksi Foiana Della Chiana, jossa on suurehko Outlet Village Valdichiana, johon lähdimme vaateostoksille. Parin tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme perille. Kummankin vaatekaapit kaipasivat päivitystä ja odotukset olivat suuret, koska oltiinhan nyt Italiassa.

Neljän tunnin jälkeen kaupat oli kierretty, muutama useampaankin kertaan ja pettymys oli suuri. Tämä outlet-kylä oli selkeästi huonoin missä olemme olleet. Tutuissa ja hyväksi todetuissakaan liikkeissä ei ollut juuri minkäänlaista valikoimaa ja hinnatkaan eivät olleet kovinkaan edullisia.

Löytyi yksi miestevaateliike, josta löytyi useampikin vaate Artsille, mutta Satu joutui poistumaan melkein tyhjin käsin. Tämä tarkoitti valitettavasti sitä että shoppauksen piti jatkua Roomassa. Navigaattoriin siis määränpääksi Rooman B&B asuntomme Affittacamere Glatimia. A1 moottoritietä matka taittui sujuvasti n 130kmh keskinopeudella, kun nopeusrajoitus oli 110kmh. Mersuille, Bemareille ja Audeille taisi olla eri nopeusrajoitukset, kun niiden nopeus oli poikkeuksetta vähintään 160kmh. Moottoritieltä näkyi hienoja maisemia.

Oikea talo löytyi helposti. Lisa, toinen siskoista jotka huoneita vuokrasivat, oli meitä vastassa.

Purkasimme matkalaukut huoneeseemme ja lähdimme palauttamaan Aviksen autoa muutaman kilomerin päähän.

20 metrin päässä kadullamme oli mukavan näköinen ravintola, johon menimme syömään illallista.

Silmiä alkoi jo painamaan rankan päivän päätteksi, joten saatoimme aiheuttaa hieman hilpeyttä tarjoilijallemme kun viimeisillä voimillamme yritimme pitää silmiä auki koko kattauksen ajan. Laskua emme jaksaneet jäädä odottelemaan vaan maksoimme laskun kassalla ja pahoittelimme kiirettämme. Unta ei tarvinnut odotella kun kellistyimme sänkyyn.

Rentoutumista Orciaticossa

Aurinko oli jo noussut pilvettömälle taivaalle, kun heräilimme aamupäivästä. Aamukahvit, salamileivät, jogurttia ja kananmunia aamiaiseksi. Uikkarit ja biksut päälle, pyyhe olalle ja uima-altaan ääreen aurinkotuoliin pötköttämään. Kun aurinko paistoi, niin lämpöä riitti niin että hiki valui. Kun meni pilveen, niin vedettiin vilttiä päälle. Puolenpäivän aikaan juomat vaihtuivat kylmään oluseen ja Proseccoon. Rentoutumisaste alkoi olla kohdallaan.

Uima-altaalla lenteli paljon pääskyjä, jotka pyydystivät altaaseen joutuneita hyönteisiä.

 

Coop-marketista ostettu tomaattikastike, pippurinen salami maistui erinomaiselta pastan kanssa.

Miten paljon parempaa purkkitomaattikastike onkaan Italiassa verrattuna Suomen kaupan soossiin.

Illalla auringonlaskun aikaan kävimme ikuistamassa näitä maisemia mitä saimme ihailla Orciaticon mäeltä, joka on 313 metriä merenpinnasta.

Firenze

Heräsimme tällä kertaa kellon soittoon 7.30, jotta pääsimme aikaisin liikkeelle ja kohti Firenzeä. Varsin kalsa päivä tänäänkin, noin 15 astetta ja tuulta. Tuntui, etteivät mitkään vaatekerrat riittäneet, kun ilma tuntui niin viileältä tähän aikaan aamusta.

Vuokraemäntämme ja matkaoppaiden kehotuksesta vaihdoimme auton junaan. Huristelimme tuttua tietä Pontederan kaupunkiin, josta hyppäsimme Firenzeen vievään junaan. Täysin mutkitta ei tuo hyppääminen sujunut, sillä ensimmäinen juna meni nenämme edestä, kun luulimme sen olevan matkalla Pisaan, joten odottelimme runsaan puoli tuntia seuraavaa junaa.

Vajaan tunnin kestänyt junamatka taittui mukavasti, joskin olimme molemmat melko väsyneitä. Firenzen Santa Maria Novellan asemalla alkoikin kuhina ja viimeistään tässä vaiheessa havahduimme hereille. Ensimmäisenä suunnitelmissa oli suunnata torialueelle nahkatuotteita ihastelemaan, ehkä jopa hankkimaan, mutta sitä ennen nälkä piti tyynnyttää tällä kertaa amerikkalaistaustaisessa hampurilaisketjussa.

Parin korttelin päästä alkoikin San Lorenzon marketalue, joka on tunnettu paikallisista, laadukkaista nahkatuotteistaan. Vöitä, laukkuja, kenkiä, nahkatakkeja ja turistikrääsää oli esillä korttelitolkulla.

Rupesimmekin melko pian hamuamaan nahkatakkeja itsellemme sekä rouvalle laukkuja. Ensimmäisessä liikkeessä sovittelimme yhden jos toisenlaisia takkeja eri kuoseilla ja väreillä, mutta kauppoihin emme vielä päässeet. Hieman vielä kierreltyämme alkoi laatu erottautua kaikella tarjolla olevasta, ja pääsimme kaupantekoon. Herra löysi itselleen lehmän-nahkatakin ja rouva kaksi toivottua nahkalaukkua.

Katutorin elämä oli jo nähty, joten matka jatkui Firenzen kuuluisille nähtävyyksille.

Kirkkoja, museoita ja aukeita olisi ollut vaikka useamman päivän kiertelyä varten, mutta suuntasimme Ponte Vecchiolle.

Vanha silta jonka päällä on rakennuksia, joita on käytetty 1300-luvulta asti teurastamona, markkina-alueena ja nyt ne ovat koruliikkeiden valtaamat.

Duomo, eli tuomiokirkko oli tässä kaupungissa pirun iso ja korkea. Kupolin korkeus lienee yli sata metriä. Tähän kirkkoon pääsi ilmaiseksi sisään, joten pitihän siellä pistäytyä.Santa Maria del Fiore on viidenneksi suurin kirkko Euroopassa ja isohan tuo herran huone oli. Kupolin maalaus oli valtava.

Tämän vain pienen pintaraapaisun Firenzen kaupungista saimme kuudessa tunnissa, joten uudestaan tähän viehättävään kaupunkiin on kyllä päästävä. Kuppi cappuccinoa pitkän tallustelun jälkeen ja sen jälkeen kohti juna-asemaa, josta oma junamme löytyikin helposti ystävällisellä opastuksella.

Illaksi olimme pyytäneet Jilliä varaamaan meille pöydän Lajaticosta Bellavistan viinitilalta. Aurinko oli juuri laskemassa ja näitä maisemia olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään.

Oletimme että olisimme tällä kertaa päässeet hieman tutustumaan viinitilaan ja maistelemaan tilan viinejä, mutta huono tuuri tämän suhteen jatkui. Viinin maisteluja järjestettiin vain kerran viikossa ja siihen olisi pitänyt varata aika. Tyydyimme siis pelkkään illalliseen heidän ravintolassaan. Ruoka oli taas kerran erittäin maittavaa ja aivan liian täyttävää.

Porstuassa nautittiin vielä Limoncelloa.

Täysin masuin palasimme talollemme ja meillä kuski oli selvin päin, toisin kuin paikallisilla on tapana. Ravintolassamme ollut isompi seurue oli kukin saapunut paikalle omilla autoillaan ja silti kaikille näytti maistuvan tilan viinit oikein runsain määrin.

Illalla nukkumaan mennessä päätimme, että seuraavanä päivänä emme liikkuisi kotikylästä mihinkään.